Jouko Leskelä ei ole yrittänyt rakentaa itsestään valokuvataiteilijaa. Hän ei ole Taikista valmistuttuaan mennyt mukaan siihen harhaan että akateeminen loppututkinto, maisterin paperit, tekisivät ihmisestä taiteilijan.
Leskelä ei ole myöskään mennyt uusien ja sitten katkeroituvien taidemaistereiden retkuun – taiteilemalla ei elä, ja kaupallisessa kuvauksessa kilpailu on kovaa.
Hän, kaiketi, valokuvaajaksi, vähintään ns. "pärjää ok".
Näkemys. Jokaisella kuvantekijällä on sitä mielestään.
Vain joillain harvoilla se on vahva kynnysten yli, merkittäväksi taiteeksi, – ja siihen tarvitaan myös markkinamiehen taitoa tai kauhean hyvää tuuria.
Francis Picabia lausui kuolemattomasti 1923 että ”pääkoppamme ovat pyöreitä, jotta ajatuksemme voisivat muuttaa suuntaa”.
Leskelä tekee juuri näin.
Muuttamalla pään ja katsannon asentoa, vaikka vain hiukan, Leskelä saa näppäilykuvat taiteeksi.
Kirjoitin hyvin nuorena ja uhmakkaana Uuden Ajan Aura-lehden Taide-numerossa että ”Taide on taiten tekemistä”. En voi oikeammin sanoa vieläkään, kolmekymmentä vuotta kokeneempana.
Leskelä, yrittämättä taiteilla, tekee hienoja pysäytyksiä, hetkiä niin kuin valokuva on.
Ja kun näihin kuviin on lisänä anekdootit miten kuvat syntyivät – tämä kirja on pakollista ”jatko-opiskeltavaa” jokaiselle hetkiä kaupungissa kuvaavalle. Ja hetkiä kuvaavalle. Ja kaupungissa kuvaavalle. Ja kuvaavalle. En osaa keksiä kenelle Leskelän kokemuksista ja niistä avoimesti vuodattamista opeista ei olisi hyötyä.
Elämää taiteileva, ja siihen sopiessa kuvia tekevä, kameroillakin
Lauri Nykopp
Kirjan Jouko Leskelä: Tilannekuvauksen opas
kustansi WSOYpro/Docendo 2009
Sen pitäisi löytyä hyllystäsi, tai ainakin lähimmän kirjastosi hyllystä.
